Sytykeruusut

Hei!

Tämä ohje on löytynyt aiemmin Taikahiiren käsityöblogista. Koska blogialusta teki tepposet jo muutamia vuosia sitten, siirrän ohjeen tänne kokonaisuudessaan kuvineen päivineen.

Sytykeruusut ovat erinomainen lahjaidea, ja jos omaa käyttöä sytykkeille löytyy, aina parempi.

Sytykeruusut


Tarvitset:
kananmunakennoja (enempi on parempi, mutta jo 6 munan kennolla pääset alkuun)
vanha kattila
iso lasipurkki, joka mahtuu kattilaan
kynttilänjämiä (värillisistä saa värillisiä ruusuja)
keinon kuivatukseen, esim. grillitikkuja (ks. ohje alla)
puuvillalankaa ja iso neula
 

Kaikki alkaa siis kananmunakennon repimisestä (ei leikkaamisesta). Kenno revitään niin, että kuppiosa jää ehjäksi. Kaikki muu aines rullaillaan ja tilkitään kuppiin, kunnes "ruusu" on tukevasti kasassa. Sain 12 munan kennosta kuusi ruusua. Mitään ei jäänyt kennosta käyttämättä. Aikaa näpräilyyn meni noin 15 minuuttia. Nopeaa toimintaa siis. 
 


Valmiiksi revityt ja kierritellyt ruusut dipataan sulassa steariinissa. 


Dippailua varten villalanganpätkään solmitaan iso solmu ja lanka pujotetaan ison neulan avulla ruusun keskeltä läpi niin, että solmu jää ruusun sisälle. Langan toiseen päähän tehdään lenkki myöhempää ripustusta varten.

 SULA STEARIINI ON KUUMAA, VAROVASTI! 

Tässä vaiheessa kaksi kättä on vähän niukasti, kahdestaan miehen kanssa homma sujui tosi hyvin. Sulatimme steariinikäsittelyä varten kaksi pitkää kynttilää vesihauteessa (kattilaan vettä, purkki kattilaan, purkkiin vettä ja kynttilät). Vesi jää painavampana sulan steariinin alle omaksi kerroksekseen. Tässä kuvassa steariini on vielä ihan vaaleanpunaista, mutta toinen lisäämämme kynttilä olikin väritykseltään enemmän tumma lila kuin punainen.



Ruusut dipataan sulassa ensin pari kertaa. Nostimme omamme kuivumaan hetkeksi grillitikun varaan aiemmin lankaan tehdystä lenkistä:



Ylimääräinen steariini valuu pois (pöydälle paperia!!). Annetaan kuivua hetken, dipataan pari kertaa uudestaan, annetaan kuivua. Kun ruusut ovat kokonaan kuivuneet ja jäähtyneet, langat leikataan irti ja keksitään, kenelle ruusut annetaan kun ei ole omaa takkaa.

Huomenna sitten jotain rauhallisempaa jo luvassa. Pidä hauskaa!


Ruusuisin terveisin,

Pikku-Anne